Millainen eläinkommunikointi on?

Kun teen eläimen kanssa kommunikoinnin, lopputulosta ei voi koskaan tietää etukäteen. Jokainen eläin on oma yksilönsä ja persoonansa, näin ollen jokainen kommunikointikin on omanlaisensa. Eläinkommunikoinnissa annetaan eläimen tuoda asioita esille niin kuin eläin itse haluaa. Tämän lisäksi voidaan esittää kysymyksiä eläimelle, jos eläimen oma ihminen haluaa selvyyttä johonkin tiettyyn asiaan.

Eläinkommunikoinnit tehdään aina luottamuksellisesti. Kommunikoija ei puhu esille tulevista asioista muille kuin eläimen omalle ihmiselle.

Olen saanut erillisen luvan julkaista alla olevan kommunikoinnin. Näin kaikki voivat saada hieman osviittaa millainen eläinkommunikointi voi olla.

Kommunikointi jonka julkaisemiseen sain luvan, on tehty itselleni ennestään tuntemattoman kahdeksan vuotiaan Jarppi nimisen hevosen kanssa etäkommunikointina.

Kommunikointi Jarpin kanssa


Näen Jarpin liikkeessä ja samaan aikaan miettimässä asioita sekä keskittymässä mitä ympärillä näkyy. Luonteeltaan moneen asiaan yhtä aikaa keskittyvä. Jarpista huokuu nuorta energiaa. Mieleltään hyvin nuori ja tietyllä tapaa kaipaa paljon puuhaa. Paikalla olo ei ole mieluista. Liikkeessä oleminen ja asioiden miettiminen tuntuu olevan tärkeää. Paikallaan ollessaankin voi mietiskellä asioita, mutta uusien maisemien näkeminen tekee hyvää, kun voi mennä eteenpäin ja nähdä maisemien vaihtuvan.


Näen Jarpin enemmän kävelemässä kuin juoksemassa. Koen Jarpille tärkeämmäksi sellaisen rauhallisen kävelyn. Jarpista huokuukin tietynlainen rauhallisuus. Voisi sanoa, että on tämmöinen pohdiskelija hevonen joka kaipaa kuitenkin liikuntaa, mutta rauhallinen meno riittää. Nuori mieli, mutta Jarppi ei ole hevonen joka haluaisi päästä joka välissä juoksentelemaan. Jarppi on enemmän tällainen reissaaja hevonen, joka nauttisi kun vain mennään maastossa kohti uusia paikkoja ja välillä pysähdytään lepäämään ja katselemaan hienoja maisemia ja jatketaan taas matkaa.

Tulee mieleen jollain tapaa lännenelokuvien hevonen joka reissaa oman ihmisensä kanssa pitkiä matkoja. Rauhallista menoa kohti auringon laskua. Ja aamulla taas kohti uusia seikkailuja.

Jarpista nousee myös uteliasta persoonaa esiin. Hyvin tarkkaan katselee ihan pieniäkin eläimiä joita saattaa mennä maassa ja voi jäädä niitä ihmettelemään. Hyvin tarkkaavainen, panee merkille mitä ympärillä tapahtuu. Kuitenkin niin, että Jarppi tykkää enemmän luonnosta ja uusista maisemista kuin ihmisten tarkkailusta. Jarpista tuleekin tunne, että ikään kuin oma ihminen riittää ja muita ei tarvitsisi. Jos olisi isompi hevoslauma, niin Jarppi helposti katoaisi sinne. Nauttii enemmän siitä, että saa pelkästään huomiota ja ihmisen läsnäolon.

Tietynlainen erakkoluonne Jarpilla on ja sopii hyvin tuohon lännenfilmi teemaan, että mennään yhdessä oman ihmisen kanssa pitkiäkin aikoja näkemättä ketään muita. Ja välillä pysähdytään nuotion ääreen ja nautitaan evästä ja jatketaan taas matkaa.

Jarppi myös tarpeen tullen juoksentelee, mutta pitkät kävelylenkit ovat parhaita. Jatkuva liikkeessä olo on mukavaa. Ja valtavasti nauttii maisemien ihailusta ja osaa arvostaa kauniita asioita.

Koen, että ulkopuolisen ihmisen on vaikea päästä syvälle Jarpin maailmaan. Jarppi ei ikään kuin anna mahdollisuutta kaikille tulla lähelle ja päästä tutustumaan Jarppiin kovin hyvin. Oma ihminen on kuitenkin tärkeä ja päästää hänet lähelle. Luottaa omaan ihmiseen ja tietää, että hän hoitaa Jarppia hyvin ja Jarppi ei valita mistään mitä hän tekee. Ottaa asiat vastaan tottuneesti.

Jarppia on vaikea nähdä todella innostumassa ja ilakoimassa jostakin asiasta. Se on Jarpin luonnetta, että asiat otetaan tyynesti vastaan. Tuollainen pidempi kävelyretki olisi mieluinen, ei kuitenkaan hihkuisi riemusta, vaan ottaisi sen tyynesti vastaan ja on kyllä tyytyväinen, jos pääsee toteuttamaan asioita joita haluaa. Jarppi kyseleekin, että olisiko jonkinlainen pitkä retki mahdollista toteuttaa.

Sitä ei voi liikaa korostaa, että oma ihminen on Jarpille tärkeä ja Jarppi onkin kiitollinen hyvästä huolenpidosta.

Jarppi on upea oma persoona, joka kaipaa välillä tietynlaista etäisyyttä kaikkeen, omaa rauhaa, mutta ehdottomasti oma ihminen on kuitenkin se jonka päästää lähelleen. Rauhallisuutta, pitkiä kävelyjä ja uusia maisemia rakastava hevonen.

Jarpin oman ihmisen palaute kommunikoinnista:

”Lämmin kiitos kommunikoinnista! Aina niin ihanaa saada vähän lisää tietoa omasta eläimestään. Islanninhevoseksi Jarppi on nyt periaatteessa aikuinen, mutta silti ikuinen poikaveijari. Jarppi liikkuu/kävelee suurimman osan päivää. Elinolosuhteet ovat rakennettu sellaisiksi, että se tukisi itsenäistä liikuntaa. Paikallaan hän ei ole oikein koskaan, paitsi silloin kun nukkuu/torkkuu. Hän on todella utelias luonne, ja seuraa luontoa, asuu kuitenkin niin keskellä metsää, että kaikkia eläimiä näkyy. Tuo on myös totta, että Jarppi ottaa tottuneesti kaikki hoitotoimenpiteet ym. On aina yleensä irrallaan erilaisissa toimenpiteissä. Hän ei muutenkaan juuri hätkähdä jos pitää hoitaa jotain.

Elämme rauhallista elämää metsässä, eikä turhia hötkyillä. Jarppi on erityisen ihana hevonen ja minulle hän on oikeasti Ystävä.” -Taru

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eläinkommunikoinnissa tapahtuu?

Eläinkommunikointi edesmenneiden eläinten kanssa