Eläinkommunikointi edesmenneiden eläinten kanssa

Eläinkommunikointi onnistuu yhtä lailla sekä edesmenneiden että elävien eläinten kanssa.

Eläimen kuoltua, eläin jättää kehonsa ja jatkaa vain eri olomuodossa matkaansa kantaen mukanaan edelleen oman persoonansa sekä muistonsa.

Edesmenneiden eläinten kanssa kommunikointi on usein jopa helpompaa ja sujuvampaa, kuin vielä elossa olevien. Tämä johtuu siitä, että edesmenneiden energiat ovat vapaita maan päällä mahdollisesti koetuista negatiivisista asioista. Eläin ei heijasta enää esimerkiksi ihmiseltä koettua stressiä, vaan voi keskittyä vapautuneesti kommunikointiin ja välittää terveiset omalle ihmiselle.

Pääsin tekemään kommunikoinnin itselleni ennestään tuntemattoman, edesmenneen Tomppa-koiran kanssa sekä sain Tompan omalta ihmiseltä luvan julkaista kyseisen kommunikoinnin.

Kommunikoinnissa käyn läpi Tompan maan päällä vietettyä elämää sekä aiheita, jotka Tompan oma ihminen halusi kommunikoinnissa selvitettävän. Lisäksi loppuun Tomppa halusi tuoda muutaman neuvon oman ihmisensä elämään.


Tomppa-koiran kommunikointi


Aivan ensiksi näen Tompan menemässä eteenpäin ja haistelevan samalla maata. Tomppa on saanut jonkinlaisen vainun jostakin ja seuraa nyt tätä hajua. Saan tunteen, että etsii kovasti, mutta ei kuitenkaan löydä mitään. Vainukoiraksi ei tainnut Tompasta olla. Kovasti nuuskii ja yrittää jotain etsiä, mutta ei löydy. Ei tämä Tomppaa haitannut. Sellaista se on, tärkeintä että yrittää ja Tomppa nautti hajuista.

Tompasta tulee sellainen olo, että ilmestyi paikalle ihmisten luokse ja ilmaisi, että tässä minä nyt olen, voisitteko huomioida minut. Ei niinkään ollut innoissaan jos olisi pitänyt sivusta seurailla ihmisiä, vaan menossa piti olla mukana. Saankin tunteen Tompasta, että oli todella yksi perheenjäsen, aivan kuin yksi ihmisistä. Hyvin tärkeä koira kaikille. Tomppa hieman katseli kulmiensa alta, jos meinasi jäädä unohduksiin, että mitäs tämä nyt on, että eikö kukaan huomaa minua. Aivan kuin odottaen, että Tompalle annettaisiin lupa tulla seuraan. Tosin koen, että oli paljon asioita, joista Tomppa tiesi mitä saa tehdä ja oli kyllä silloin paikalla. Kun ihmiset lähtivät jotakin tekemään, niin Tomppa lähti automaattisesti mukaan ollen kuin yksi muista. Aivan kuin Tomppa olisi itse välillä unohtanut olevansa koira ja että se oli syy miksei voinut ihan jokaiseen asiaan osallistua mitä ihmiset tekivät.

Tyytyväinen oli siihen ympäristöön missä eli. Koen, että ulos lähtiessä oli ensimmäisten joukossa ja innoissaan pihalle pääsystä. Aivan kuin lentäisi eteenpäin, kun on innoissaan siitä, että on lähdetty yhdessä ulos. Tässä koen myös, että ulkona jos piti olla itsekseen, niin tämä myös ihmetytti Tomppaa, että missä muut ovat. Ulkona kun mentiin yhdessä, niin Tomppa piti vahtia, että ihmiset ovat mukana, vilkuillen sivuille ja taakse, että tulevatko ne läheiset sieltä myös perässä. Vaikea kuvitella, että Tomppa olisi lähtenyt itsekseen seikkailemaan tai koittanut karata, oli hyvin riippuvainen ihmisistä eikä halunnut olla näistä erossa.

Näen paljon ihmisiä joita Tomppa piti tärkeänä. Selkeästikin oli useampia läheisiä eikä vain yhtä tiettyä. Koen, että jokaisella ihmisellä oli hieman omat juttunsa Tompan kanssa joita tehtiin, mutta Tomppa osasi olla innoissaan tästä kaikesta. Oli se sitten sitä, että Tomppa pääsi mukaan liikkumaan tai seurailemaan kun joku nikkaroi ja korjaili jotakin, niin Tompalle tämä kaikki oli hyvin tärkeää. Aina kun joku läheinen jotakin teki, niin piti olla mukana menossa, ei sen väliä vaikka se olisi sitten ollut paikallaan oloa. Kunhan sai olla edes hengessä mukana.

Se mitä Tomppa tykkäsi tehdä oli juuri tätä ihmisten kanssa oloa.

Olisikohan kyseesä vesikippo tai jokin muu astia jota näen Tompan tassullaan keikuttelemassa. Ikään kuin testaamassa, että meneeköhän kippo nurin vai ei, jos vähän tassulla tai kuonolla kokeilee. Hauska koira Tomppa oli ja jotenkin hauska piirre, että Tomppa kuin välillä olisi esittänyt vakavaa koiraa, kuin antaen itsestään kuvan jostakin muusta, mutta todellisuudessa vain huijasi ja teki kohta jotain hauskaa.

Omalle ihmiselle Tomppa haluaa sanoa, että on mukava huomata sinut tuollaisen kuin olet. Oma rempseä itsesi. Tuo on oikea tapa nauttia elämästä, kunhan muistaa pitää kiinni siitä, ettei ala miettimään mitä muut ajattelevat. Tärkeää olla se mitä oikeasti onkin, kuten Tomppa oli myös itse maan päällä ollessaan.

Koen, että Tomppaa muistellaan ilolla eikä niin, että sitä olisi vaikea muistella. Tomppa oli upea koira teidän kanssa ollessanne ja nautti täysin rinnoin elämästään ja se onkin hieno asia, että muistelemisessa keskitytään hyviin asioihin. Tomppa sanoo, että se on ihmisille tärkeää löytää ilon hetket menneestä, tulevasta ja tästä hetkestä ja keskittyä niihin. Elämän kuuluu olla hauskaa, sitä se myös Tompalle oli.



Palaute kommunikoinnista Tompan omalta ihmiseltä:

”Kylläpä sait kuin saitkin "puhelun" nuoruudessani tuntemalleni Tomppa-koiralle, hienoa! Sain uutta tietoa koiran käsityksestä itsestään ja perheestään.

Kuten sanoit, niin Tomppa ei todellakaan ollut ulkona/maastossa vainukoiraksi! Tompan mielileikki oli ”Nuuskupeliä” sisätiloissa. Tompalle laitettiin makupaloja piiloon mm. mattojen alle ja sitten pyydettiin etsimään.

Tomppa sai olla irti ulkona ja sisällä, ja joka paikkaan koira oma-aloitteisesti seurasi ihmisiä ja halusi ehdottomasti olla mukana niin perunan istutuksessa, autonrenkaiden vaihdossa, metsässä joulukuusen kaadossa kuin missä tahansa muussa työssä ja puuhastelussa. Tomppa ei vaatimalla vaatinut huomiota, eikä ollut mitenkään riesana seuratessaan ihmisiä näiden toimissa. Tomppa tiesi ”laumansa” rutiinit ja osasi ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tomppa sai pentuvaiheen opetteluvaiheen jälkeen olla ulkona irti eikä karkaillut milloinkaan pihalta. Tämän kommunikointisi myötä ensi kertaa tuli mieleeni, että ehkä Tomppa sanojesi mukaan todellakin tunsi olevansa riippuvainen ihmisistä koska pysytteli aina lähettyvillä.

Tompan perheeseen kuului useita ihmisiä, vanhuksesta aina silloin tällöin vierailevaan pikku taaperoon saakka. Loma-aikoina Tompan kotitalossa oli myös perheen nuorta lähisukua, eli ihan oikein sinulle on kommunikoinnissa näytetty; jokaisella perheenjäsenellä tosiaan oli omat, kahdenkeskiset juttunsa Tompan kanssa, mm. nikkarointi on täysin oikein nähty: eräällä perheenjäsenellä oli verstas puu- ja metallitöitään varten.

Ja Tomppa todellakin oli luonteeltaan huumorimiehiä!” -Eila

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eläinkommunikoinnissa tapahtuu?

Millainen eläinkommunikointi on?